Pikku Leijonat

Kun vauvamme R syntyi, meidän perheeseemme kuului vanhempien ja kolmen lapsen lisäksi kaksi koiraa. Marraskuussa jouduimme jättämään hyvästit rakkaalle Nelli-koirallemme, joka olisi täyttänyt viime joulukuussa 13 vuotta. Erityisesti esikoisemme reagoi Nellin lähtöön raskaasti. He olivat ehtineet olla paljon yhdessä ja olivat hyviä ystäviä. Edelleen on päiviä, kun juttelemme siitä, miten epäreilua on, että Nelliä ei enää ole. Kahdelle nuoremmalle lapsellemme ei varmasti Nellistä juurikaan jäänyt muistoja. O toki tunnistaa Nellin valokuvista, mutta en tiedä muistaako hän nyt tai myöhemmin Nelliä "oikeasti". Nelli kasvoi lasten mukana mahtavaksi lapsiperheen koiraksi ja oli usein mukana lasten touhuissa. Meillä kaikilla on ikävä. Nellin lempipaikka oli nukkua jonkun vieressä Toinen koiramme on seurakoira ja cavalier on luonteensa puolesta varmasti yksi parhaista lapsiperheelle sopivista koiraroduista. Aina iloinen ja ystävällinen, ei hauku ja rakastaa hellyyttä. R

Meidän 2-vuotias on muumi-fani. Tai ehkä Ryhmä Hau on nyt hieman sivuttanut muumit, mutta 2-vuotissynttärikakuksi oli toiveena muumikakku! Eipä siinä sitten auttanut kuin alkaa suunnittelemaan hänelle muumikakkua. Muumikakkuun muumikoristeet Aluksi mietin, että laittaisin kakun päälle muumi leivontakuvan, jos vaan jostain löytäisin. Päädyin kuitenkin lopulta tekemään kakkukoristeet itse. Tai tarkemmin sanottuna, poikien täti teki toisen muumin ja minä toisen :) Aikaisemmin olen käyttänyt sokerimassaa, mutta tällä kertaa päädyin kokeilemaan vaahtokarkin makuista kaulintamassaa (saa mm Confetista). Mielestäni vaahtokarkkimassa on maultaan parempaa kuin sokerimassa, mutta molempia on aika lailla yhtä helppo käsitellä. Tein tästä massasta sekä kakun valkoisen päällisosan sekä muumikoristeet kakun päälle. Muumikoristeet oli loppujen lopuksi aika helppo tehdä. Iso pallo vartaloksi. Pienempi pallo pääksi, jota hieman muotoilee kuonon mutoiseksi. Sitten lisää vain jalat, kädet ja kor

Vauvamme R oppi kääntymään selältä vatsalleen noin 4,5 kuukauden ikäisenä. Silloin hän kääntyi joitakin kertoja, mutta tämän jälkeen meni useita päiviä ettei kääntyminen tullut mieleen. Nyt hän on taas muistanut tämän uuden taidon. Kun laitan vauvan lattialle, hän kääntyy lähes samantien vatsalleen. Eikä siinä mitään, mutta taitoa pitää harjoitella myös öisin. Jossain vaiheessa harmittelin, kun meillä heräiltiin öisin kahden tunnin välein, mutta nyt olisin aika onnellinen, jos päästäisiin edes siihen takaisin. Yöllä heräsin vähän väliä ähinään ja vauva pötkötteli vatsallaan. Käänsin hänet takaisin, mutta uni ei meinannut tulla, kun olisi pitänyt kääntyä taas uudestaan ja uudestaan... Koko yö mentiin 1-1,5 tunnin sykleissä. Välillä syötiin, välillä pidin kainalossa ja sitten hetkeksi taas nukahdettiin. Viime aikoina meillä on aamupäiväunet maistuneet levottomien öiden takia ja R teki tällä viikolla aamu-unien ennätyksen, kolme tuntia! Saataisiinpa vain tämä uni myös öihin takaisin :)

Lasten kanssa on ollut pakko oppia siihen, että aina voi suunnitella, mutta usein joudutaan turvautumaan vaihtoehtoiseen ratkaisuun tai jopa perumaan kaikki jo tehdyt suunnitelmat. Kolmen lapsen kanssa suunnitelmien tekeminen on välillä kuin lottoamista. Yleisin syy peruuntumiseen on ehkä jonkun sairastuminen, kuten meillä kävi viime viikonloppuna. Myös tänä viikonloppuna joudumme turvautumaan vaihtoehtoisiin suunnitelmiin. Vanhimmalla lapsella olisi harrastusmenoja sekä lauantaille että sunnuntaille ja minulla oli sovittuna kaveritreffit pikkupoikien kanssa toisaalla. Mutta perheen isä joutui yllättäen koko viikonlopuksi töihin ja tarvitsee sitä perheen ainoaa autoa. Oman lisänsä siihen tuo se, että isän työpäivät ovat 12h eli käytännössä koko lasten hereillä olo ajan. Helppo ratkaisu olisi "naapurissa" asuvat isovanhemmat. Harmi vaan, että meillä ei ole sellaisia. Onneksi äitini 160km:n päästä lupautui tulemaan meille ja saan "pelastettua" edes osan viikonlopun

Tätä reseptiä sovellan usein. Se on helppo, mutta suussa sulava erikoisruokavalion kakku, mikä maistuu myös ns normaalia ruokavaliota noudattaville. Tällä hetkellä suosikkini gluteenittomana kakkupohjana on perus sokerikakkupohja, missä vehnäjauhot on korvattu perunajauhoilla sekä tummalla leivontakaakaojauheella. Pohjasta tulee ihanan pehmeä, mutta se pysyy kuitenkin hyvin kasassa. Teen usein kakkupohjan lasitekniikalla eli mittaan kolmeen lasiin yhtä paljon kananmunia, sokeria ja jauhoja. Ensimmäiseen lasiin rikon esimerkiksi neljä kananmuna. Seuraavaan lasiin kaadan sokeria yhtä paljon kuin kananmunia on ensimmäisessä lasissa. Kolmanteen tulevat jauhot ja tässä tapauksessa mittaan perunajauhoja noin 2/3 osaa ja kaakaojauhetta noin 1/3, lisäksi sekaan tulee vielä teelusikallinen leivinjauhetta. Gluteenittoman kakun kakkuvuoan jauhottamiseen käytän usein perunajauhoja tai Semperin gluteenittomia leivontajauhoja (osassa seoksissa on maitojauhetta, joten valitsen aina sen maidottoman

Vauvamme R nukkuu edelleen aika katkonaisia öitä. Aamut ovat toisinaan itselleni haastavia, että pääsen vauhtiin ja saan päivämme käyntiin. Onneksi isä vie eskarilaisen aamuisin, samalla kun menee töihin. Minun vastuullani on siis O:, R:n, itseni sekä Funy-koiran aamutoimet. Aamuihin kuuluu lasten ja itseni pukeminen, aamupuuro meille kaikille kolmelle ja R:lle sen syöttäminen + maidon antaminen, Funnylle aamuruoan antaminen ja aamupissa, ilta- ja aamutiskien laittaminen ja keittiön nopea siivous sekä usein pyykkikoneen täyttö ja kuivurin tyhjentäminen puhtaista pyykeistä. Usein kaikki pitäisi tapahtua mielellään yhtä aikaa, varsinkin lasten ja koiran osalta. Vaikka olen usein yrittänyt, en siihen kuitenkaan edelleenkään pysty :) Meillä on käytännössä kahdenlaisia päiviä. O on kahtena-kolmena päivänä viikosta päiväkodissa, jolloin hän syö kotona aamupalan ja viemme hänet vauvan kanssa hoitoon. Muina päivinä olemme kotona, ulkoilemme, tapaamme ystäviä ja käymme esimerkiksi kerhossa, k