7 kuukauden vauvasumussa ehtii oppia vaikka mitä
Tuntuu, että R:n koko vauva-aika tähän saakka on mennyt pienessä sumussa. Olen koko ajan odottanut, millon alkaa se vauva-aika, kun teemme pitkiä vaunulenkkejä, käymme vauvakerhoissa ja kaupungilla syömässä. Tai olemme me näitä kaikkia tehneetkin, mutta edelleen meillä kuljetaan vauva-ajan sumussa. On tietysti parempia päiviä ja parempia unijaksoja, mutta R on tähän mennessä nukkunut, harvoja satunnaisia öitä lukuun ottamatta, 1-3 tunnin pätkissä. Yleisin on noin kahden tunnin unijakso, josta hän havahtuu itkemään. Nyt R täytti jo 7 kuukautta!
Samalla, kun minä olen kulkenut vauvasumussa, R on kasvanut ja oppinut vaikka mitä. Hetkittäin havahdun ihmettelemään, mihin pikkuvauva-aika meni, vaikka toisaalta tuntuu etten muuta muistakaan. R on päivisin todella iloinen ja seurallinen vauva. Hän nukkuu tällä hetkellä päivisin kahdet unet ja välillä nekin saattavat jäädä lyhyiksi. Harvoin hän kuitenkaan kiukuttelee väsymystä tai oikeastaan mitään muutakaan. Poikkeus on ruoka. Kun nälkä tulee, ruokaa on saatava välittömästi. Kaikki ruoka, mitä olen tähän mennessä tarjonnut, on maistunut. R muistuttaa luonteeltaan ja nukkumiseltaan paljon vanhempaa isoveljeään. Myös E:llä oma tahto, voimakas temperamentti ja avoin luonne tulivat esiin jo ihan pikkuvauvana.
R on kiinnostunut isompien veljien touhuista ja hänellä olisi jo kova kiire päästä mukaan leikkeihin. Hän nousee konttausasentoon ja liikkuu kuin mittarimato. Jos lattialta löytyy pikkuautoja, R kiirehtii vauhdilla niiden luokse. Nyt uusina taitoina ovat tulleet istumaan nousu ja karhukävelyyn nouseminen. On ihanaa seurata, miten paljon hän ottaa kontaktia veljiinsä ja muihin vauvoihin. Ulkoiluun on myös tullut uusia ulottuvuuksia, kun R on päässyt sisarusrattaissa ja vaunuissa istumaan. Muutama viikko sitten puhkesi ensimmäiset hampaat alas, kaksi etuhammasta samaan aikaan. En osaa arvioida onko hampaiden tulo vaikuttanut öihin, koska tätä samaa on ollut koko ajan. Varmasti aina jokin uusi vaihe tai taito tuo oman lisänsä öihin, mutta niitä on vaikea erottaa kokonaiskuvasta.
R on ihan mahtava persoona ja ihana vauva. Hän on eniten meidän pojista äidin vauva ja ollut eniten kiinni minussa. Ehkä sisaruskatraan pienin on sillä varmistanut oman osansa huomiosta. Mennyt syksy ja talvi on ollut kaikin puolin rankka ja olemme paljon saaneet perheenä kasvaa ja opetella olemaan viisihenkinen tiimi. Silti olen äärettömän kiitollinen ja onnellinen tästä hetkestä ja ylpeänä odotan seuravien uusien taitojen oppimista.
"Family - like branches on a tree, we all grow in different directions, yet our roots remain as one."
Seuraa blogia: Follow
Samalla, kun minä olen kulkenut vauvasumussa, R on kasvanut ja oppinut vaikka mitä. Hetkittäin havahdun ihmettelemään, mihin pikkuvauva-aika meni, vaikka toisaalta tuntuu etten muuta muistakaan. R on päivisin todella iloinen ja seurallinen vauva. Hän nukkuu tällä hetkellä päivisin kahdet unet ja välillä nekin saattavat jäädä lyhyiksi. Harvoin hän kuitenkaan kiukuttelee väsymystä tai oikeastaan mitään muutakaan. Poikkeus on ruoka. Kun nälkä tulee, ruokaa on saatava välittömästi. Kaikki ruoka, mitä olen tähän mennessä tarjonnut, on maistunut. R muistuttaa luonteeltaan ja nukkumiseltaan paljon vanhempaa isoveljeään. Myös E:llä oma tahto, voimakas temperamentti ja avoin luonne tulivat esiin jo ihan pikkuvauvana.
R on kiinnostunut isompien veljien touhuista ja hänellä olisi jo kova kiire päästä mukaan leikkeihin. Hän nousee konttausasentoon ja liikkuu kuin mittarimato. Jos lattialta löytyy pikkuautoja, R kiirehtii vauhdilla niiden luokse. Nyt uusina taitoina ovat tulleet istumaan nousu ja karhukävelyyn nouseminen. On ihanaa seurata, miten paljon hän ottaa kontaktia veljiinsä ja muihin vauvoihin. Ulkoiluun on myös tullut uusia ulottuvuuksia, kun R on päässyt sisarusrattaissa ja vaunuissa istumaan. Muutama viikko sitten puhkesi ensimmäiset hampaat alas, kaksi etuhammasta samaan aikaan. En osaa arvioida onko hampaiden tulo vaikuttanut öihin, koska tätä samaa on ollut koko ajan. Varmasti aina jokin uusi vaihe tai taito tuo oman lisänsä öihin, mutta niitä on vaikea erottaa kokonaiskuvasta.
R on ihan mahtava persoona ja ihana vauva. Hän on eniten meidän pojista äidin vauva ja ollut eniten kiinni minussa. Ehkä sisaruskatraan pienin on sillä varmistanut oman osansa huomiosta. Mennyt syksy ja talvi on ollut kaikin puolin rankka ja olemme paljon saaneet perheenä kasvaa ja opetella olemaan viisihenkinen tiimi. Silti olen äärettömän kiitollinen ja onnellinen tästä hetkestä ja ylpeänä odotan seuravien uusien taitojen oppimista.
"Family - like branches on a tree, we all grow in different directions, yet our roots remain as one."
Seuraa blogia: Follow
Kommentit
Lähetä kommentti