Pikku Leijonat

O jäi huhtikuun alusta päiväkodista kotiin lomalle ja palaa takaisin vasta elokuussa. Kotipaikallamme on käytössä hoitopaikkatakuu eli jos lapsi on vähintään neljä kuukautta pois hoidosta, hän saa palata tauon jälkeen samaan hoitopaikkaan. Hoitopaikkatakuun aikana hoitopaikasta ei mene maksua ja mikäli lapsi on alle 3-vuotias, hänestä on mahdollista hakea kotihoidontukea. Ennen tätä O oli hoidossa maksimissaan 85h / kuukaudessa eli noin 2-3 päivää viikossa. Ehdimme juuri saada arjen sujumaan päiväkotipäivien ja kotipäivien rytmissä. Alkusyksystä O ei olisi halunnut mennä hoitoon, vaikka hoidossa hänellä päivät sujuikin hyvin. Itse olin silloin todella väsynyt vauvan kanssa valvomisesta. Vuoden vaihteen jälkeen hoitoon menostakin alkoi pikkuhiljaa tulla mieluisaa ja itse opin hyödyntämään näitä pieniä hetkiä, kun sain olla ihan itsekseni O:n hoitopäivinä ja vauvan nukkuessa. Syksyllä kaikki ne ajat menivät lepäämiseen tai vauvan ruokkimiseen, mutta alkuvuodesta oli ihanaa, kun oli

Meidän reilu 2,5-vuotias on ollut vauvasta saakka hyvä nukkuja. Pitkään unille laitto oli todella helppoa. Iltatouhut, halit, lapsi sänkyyn ja hyvää yötä. Sama toimi päiväunilla eikä unien pituus tuntunut vaikuttavan yöuniin.  Kunnes viime kesänä siirsimme hänet nukkumaan isoveljen kanssa samaan huoneeseen ja samalla isoon sänkyyn. Siitä saakka iltaisin piti nukuttaa ja unen tulemista odoteltiin välillä pitkän aikaa. Tietysti olin varautunut siihen, että uusi vaihe vaikuttaisi jonkin verran nukkumiseen, mutta olin ihmeissäni, kun päiväunet alkoivat samaan aikaan vaikuttamaan yöunien pituuteen. Kokeilimme kesällä päiväunien lyhentämistä ja toisinaan jopa kokonaan väliin jättämistä. O täytti viime kesänä 2 vuotta, joten tuntui hurjalta ettei 2-vuotias nukkuisi ollenkaan päiväunia. Voiko päiväunia rajoittaa 2-vuotiaalla Lopulta useiden iltojen taisteluiden jälkeen siirsimme hänelle pinnasängyn lastenhuoneeseen. Pinnasänky ja päiväunien rajoittaminen helpotti jonkin verran O:n iltanu

Viikonloppuna takatalvi väistyi ja tuntui taas keväältä! Minulla on tällä viikolla synttärit ja täytän 35 vuotta. Se on lähempänä 40 kuin 30. Ajatuksena hieman outo, mutta onneksi on vielä vuosia ennen kuin ikä alkaa oikeasti numerolla 4. Vanhemmiten ikä tuntuu enemmän vain numerolta, mutta meidän perheessä synttärit ovat kuitenkin aina kakun arvoiset. Lapsuuden kodistani minulla on muistona, että pakkasessa oli aina pullaa ja juhlapäivinä oli kakkua. Itse olen myös hurahtanut kakkujen tekoon ja se onkin nykyään melkein ainoa leivonnainen, mitä tulee tehtyä. Pojille teen usein jotain heidän toivomaansa tai vähintään niin sanotusti poikavärisiä, joten nyt tein itselleni jotain pinkkiä. Kakkupohjan tekeminen on useimmiten takuuvarma onnistuja, mutta en tiedä oliko syynä vauva-aivot, univelka vai kaksi pientä apukokkia, mutta onnistuin kiehauttamaan kaksi kakkupohjaa uunin pohjalle. Kolmanteen kakkupohjaan ei ollut enää riittävästi kananmunia, mutta otimme O:n kanssa riskin ja teimme

Olemme asuneet nykyisessä kodissamme reilu kolme vuotta. Kun muutimme tähän, meillä oli yksi lapsi ja kaksi koiraa. Nyt meitä on yhteensä viisi ja yksi koira. R:n odotuksesta lähtien meillä on ollut enemmän ja vähemmän asuntokuumetta. Mahdumme vielä tähän nykyiseen kotiimme ihan hyvin, mutta poikien kasvaessa, tilaa tarvittaisiin hieman enemmän. E aloittaa elokuussa koulun, joten kodinvaihto on ollut lähiaikoina mielessä entistä enemmän. Päädyin näiden ajatusten innoittamana katselemaan kuvia kodistamme ennen ja jälkeen. Asunto oli kauttaaltaan remontoitu vuonna 2010, mutta olemme kolmen vuoden aikana ehtineet laittaa lähes jokaisen nurkan uusiksi. Pintaremonttia keittiöön Keittiötä remontoimme heti yläkaapistojen ja kylmälaitteiden osalta, mutta isomman muutoksen teimme vuonna 2017. Vaihdoimme välitilaan valkoista lasia ja tasot Keittiömaailman harmaaksi laminaattitasoksi. Myös valaistus uusittiin samalla kaapistojen ala- ja yläreunaan ledeiksi, joita voi himmentää. Vanha keitti