Vauvan ruokailu: sormiruokailusta soseisiin ilman huonoa omaatuntoa

Kun R täytti puoli vuotta, aloittelimme heti sormiruokailua. Asia oli minulle ennestään tuttua, sillä O:n kanssa hurahdin aikoinaan sormiruokailun maailmaan. Minulle oli itsestään selvää, että myös R sormiruokailee ja etukäteen ajattelin, että soseet jäävät vähemmälle.

Aloitimme minulle jo tutuista Simppelin sormiruokailun kanapötköistä, bataattivohveleista ja kasvispihveistä. R keksi heti, mitä ruoalla pitää tehdä ja osaa myös kakoa kaiken ylimääräisen tosi mallikelpoisesti pois suusta. Nopeasti hän myös hoksasi, että jos joku ei maistu hyvältä, sen voi tiputtaa lattialle koirallemme ja se katoaa nopeasti näkyvistä :)

Nyt myös lusikka kiinnostaa kovasti ja välillä meille tulee melkein "riita" siitä, että kuka saa laittaa lusikan suuhun. Saan kuitenkin vielä useimmiten syöttää puurot ja satunnaiset soseet. Lusikka ei vielä kovin hyvin pysy kädessä eikä varsinkaan ruoka mene sen kautta suuhun, mutta jostain se on aina aloitettava.

Sormiruokaa vai soseita?

R:n vauva-aika on ollut todella erilainen kaikin puolin kuin O:lla. R:n kanssa edelleen heräillään paljon öisin ja esimerkiksi viime yönä en enää pysynyt laskuissa kuinka monta kertaa me herättiin. Väliin mahtuu nykyään onneksi myös parempia öitä, mutta olen ollut aika väsynyt koko vauva-ajan tähän saakka.

Myös kahden pienen ja yhden eskarin äitinä on aika erilaista kuin O:n vauva-aikana kahden lapsen äitinä, joista toinen oli jo todella omatoiminen 4-vuotias. En ole ehtinyt enkä jaksanut innostua sormiruokailusta ihan yhtä paljon nyt kuin O:n kohdalla, alun intoilun jälkeen. Keskimääräisesti R syö päivässä yhden aterian sormiruokaillen ja toisen soseina tai nykyään jo hieman karkeampana, mutta kuitenkin syötettynä. Soseita olen tehnyt paljon itse, mutta välillä ruokalistalla on myös kaupan valmiita purkkiruokia.

Kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa riittää koko ajan tekemistä. Ruoan laittamista, pyykkiä, leikkiä ja siivoamista. Toisinaan en jaksa edes ajatusta siitä sotkusta, mikä sormiruoasta tulee, joten silloin syötän itse ilman huonoa omaatuntoa. Kolmen lapsen kanssa olen viimeistään oppinut armollisuutta itseäni kohtaan ja ehkä myös hieman laskemaan rimaa asioiden suorittamisessa.

Vauvan ruokailu imetyksestä sormiruokailuun herättää paljon tunteita ja mielipiteitä, mutta jokainen äiti tietää, mikä on paras vaihtoehto omalle lapselleen. Muiden tulisikin paremmin kunnioittaa jokaisen perheen omia valintoja ja enemmänkin tukea kuin arvostella muiden tapoja tehdä asioita.

Bataattivohveleita ja lohipihvejä

Sormiruokaa vauvalle: Ruokaa samasta padasta

Sormiruokailun yksi paras asia äidin näkökulmasta on se, että vauvan syödessä itse, saan itse syödä oman ruokani suhteellisen rauhassa. Jos meillä on esimerkiksi tortilloja, itse tehtyjä hampurilaisia tai muuta "aikuisten sormiruokaa", R saa takuuvarmasti sormiruokaa! Jos taas olen ehtinyt jo esimerkiksi syöttää R:n, annan usein meidän muiden ruokaillessa hänelle jotain pientä välipalaa. Suosikkeja tällä hetkellä ovat talk- ja spelttimurot. Niitä syödessä, R on oppinut hyvän pinsettiotteen. Kuva on muutaman kuukauden takaa, joten siinä murojen poimimista vasta harjoitellaan :)

Odotan jo paljon kesää senkin puolesta, että pian koko perhe voi syödä samaa ruokaa. R on nyt 9 kuukauden ikäinen ja hän saa jo välillä samasta kulhosta muiden kanssa. Saimme lahjaksi Samasta padasta kirjan ja pitäisi ottaa se jo enemmän hyötykäyttöön. Sormiruokailun sujuminen helpottaa siirtymistä samaan ruokaan muiden kanssa, joten olen tosi tyytyväinen, että se sujuu niin hyvin, vaikka sormiruoan lisäksi R syö muutakin. Minun ei tarvitse huolehtia siitä, miten R selviää karkeammasta ruoasta ja hän on tottunut pureskelemaan sekä käsittelemään erilaisia ruokia suussaan.

Nukkuminen saattaa olla haastavaa, mutta ruoan suhteen meillä ei ole kenenkään kolmen pojan  tarvinnut murehtia. Pääsääntöisesti kaikki kelpaa ja missä muodossa vain :)


Seuraa Pikku Leijonat -blogia